Valivali....

    Hei ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille 😊


  Tiedättekö tunteen, kun odottaa jotain asiaa todella paljon ja omasta mielestään pitkään? Tänään pääsin siis salille, mutta lähtö sinne ei ollutkaan niin ihana...Flunssasta toipumisen aikana suorastaan haaveilin, että pääsisin salille. Odotin ja odotin... ja vihdoin tänään olon ollessa niin terve, että salille voin mennä, niin motivaatio oli aivan pyöreä nolla 😏 Olisi niin tehnyt mieli keksiä kaikki tekosyyt ja jättää menemättä. Kuitenkin, mieheni houkutteli minut mukaansa. Hän osti myös rannekkeen samalle salille, joten jatkamme taas tätä yhteistä harrastusta. Vielä salin ovesta sisään kävellessä tuntui ettei jaksaisi tehdä mitään. Alkulämmittelyiden ja etenkin keppijumpan lämmittäessä mukavasti yläselkää alkoi motivaatio nostaa päätään. Tietysti tein vähän kevyemmin treenin ja olo on nyt aivan ihana 😍 Siinä kotimatkalla mieheni kanssa juttelimme, kuinka kiva tälläinen yhteinen harrastus onkaan. Mukavaa irtiottoa arjesta ja yhteistä laatuaikaa 💕

  Tämä itsenäisyyspäivän aamu alkoi muutenkin mukavissa merkeissä. Vapaapäivän kruunasi jo aamupäivällä tyttären ratsastustunti. Kirpeä pakkanen, hevoset ja Tarun ilo saadessaan ratsastaa isolla hevosella tekivät oloni taas onnelliseksi. Muutenkin jokapäiväinen ulkoilu on piristänyt mieltä kovasti ja saanut mielen odottamaan ensi kevättä; sitä aikaa kun on jo tovin treenannut ja aurinkoisia kevätilmoja. Muutenkin kodissamme asuu jo joulunhenki. Ja mikä ilahduttavinta ja yllättävääkin on se, että lapsillamme on todella realistiset ja fiksut odotukset Joulun suhteen. Yhdessäolo 💝